Pakkasesta on iloakin

Eilen vietin siivouspäivää.  Kylläpä tulikin petivaatteet mukavan raikkaiksi, kun vein ne nauttaimaan raittiista 30 asteen pakkasilmasta. Makkarin järjestystä innostuin jokunen viikko sitten muuttamaan ja eilen vihdoista viimein sain mieheni siirtämään hyllyn oikealle paikalleen sängyn päälle.

Pujottelin patterikäyttöisen valosarjan sängynpäätyyn. Saa luvan olla siinä vielä sen aikaa, kun pattereissa on virtaa jäljellä. 

Meidän makkari kaipaisi päivitystä. Olenkin jo pidemmän aikaa haaveillut tulevista muutoksista. Lähinnä onkin kyse siitä, että pienempi vaiko isompi remppa. Yksin vaiko miehen kanssa yhdessä? Yksin, jos teen tulee nopeampaa valmista, mutta miehen kanssa voisimme tehdä aika isojakin muutoksia. Hmmm kumpiko olisi parempi, kas siinäpä pulma ;)

Tänään tyhjensin jauhopusseja ja tekaisin kuusi uunipellillistä sämpylöitä. Mukavaa leipoa, kun ulkona paukkuu pakkanen ja sisällä on ihanan lämmintä.

Tällainen näkymä työhuoneen ikkunasta avautuu. Lunta tuiskuttaa ja pakkanen paukkuu. Nyt on talvi!

Havutähti

Bongasin Piparkakun blogista ohjeen havutähden tekoon. Pitihän sitä vielä samana päivänä lähteä metsikköön ja tuoda tuliaisina havuja. Innostuin havujen kanssa vähäsen liikaakin ja lopputuloksena on hyvin koristeltu ja jouluinen terassi :D Niitä kuvia luvassa lisää ensi viikolla...

Terassin pöydälle heitin vanhan jyväsäkin. Päälle havuja ja muutama sembramännynkäpy. Keskelle iso lasipurkki, jonka pohjalla hiekkaa ja kynttilä. Kansalaisopiston kurssilla aikanaan tehty pataluhakin löysi vihdoin paikkansa.

Eihän siihen jouluun ole kuin vajaa kaksi kuukautta. Voi siis vallan mainiosti jo aloitella. Olen viime viikolla ehtnyt jo parit joulusiivotkin... Tänään ajattelin vielä viritellä terassille joulu kröhöm siis kausivalotkin. Kun aloittaa ajoissa, ehtii nauttia asioista pidemmän aikaa :D

Risuruukku

Olin eräänä viikonloppuna risukurssilla ja siellä valmistui mm tällainen ruukunsuojus. Risutyöt ovat niin mukavia tehdä. Olin jo pitkään halunnut kokeilla tällaista ruukunsuojaa ja oli ihana huomata kuinka risut taipuivat käsissä ja valmista syntyi. Voi kun vuorokaudessa olisi enemmän tunteja käytettäväksi näihin harrastuksiin.

Tänään touhusin pihalla. Laitoin terassia talvikuntoon. Kannoin metsästä havuja, risuja ja sammaleita. Kävin läpi vanhoja liivereitä etsiessäni sopivia tavaroita koristeluun. Nautin touhuamisesta. En saanut paljonkaan aikaan, mutta hyvä mieli ainakin syntyi ja hymy on vieläkin ihan korvissa. 

Olen etuoikeutettu saadessani asua vanhalla tilalla, jossa voi tehdä aarrelöytöjä ihan kotipihalla varastoista. Tunnen onnea myös siitä, että voin milloin tahansa kävellä omaan puolen hehtaarin metsään ja etsiä sieltä sopivia tarvikkeita. Minun ei tarvitse lähteä mihinkään maailman ääriin löytääkseni onnellisen olon. Näin on hyvä olla, minulla on kaikki tässä mitä tarvitsen. Onni on taitoa tarttua elämän antamiin hyviin hetkiin.

Nautinnollista loppuviikkoa

Syksyn aika

Inspiraatio iski, kun kuljimme pellolla katsellen joko pian pääsisi aloittamaan sadonkorjuutyöt. Mies kiltisti kurkotteli minulle pihlajan oksia, itse kun en ylettynyt millään.

Rehellisyyden nimissä joudun toteamaan, että kesäkranssi oli paljon enemmän minun makuuni. Syksyllä on kuitenkin syyskranssin aika :D. Vieläkin nautin kovasti luonnonantimien parissa työskentelystä. Vaikka lopputulos ei pysyisikään kauan kauniina, nautin tekemisestä niin paljon, että ainahan voin tehdä uuden ;) 

Kesäkranssi

Minä tein jo syksykranssin, mutta tulin ajatelleeksi, että tämä kranssi ei varmaankaan ole blogissa vielä esiintynyt.

Tykkään kyllä kovasti näistä risukransseista, niitä kun voi säilyttää seuraavaankin vuoteen. Tämäkin on koko kesän ilahduttanut olemassa olollaan :) Ajattelin tänä vuonna mennä kansalaisopiston kurssille oppimaan lisää risutöistä. Kurssi on aina ollut todella suosittu, toivottavasti pääsen mukaan :)

Risukranssi

Meillä keikkuu ovenpielessä yleensä aina kranssi. Minun piti Pääsiäiseksi tehdä pajunkissakranssi, mutta kuinkas ollakaan ajankäytöllisten ongelmien vuoksi kranssi jäi tekemättä... Eilen kävin kaatamassa koivun ja kiikutin oksia kauhallisen kotiin. Ihan kaikkia en kyllä tähän kranssiin käyttänyt, eli muitakin ristutöitä on luvassa.

En ollut koskaan aikaisemmin tällaista risukranssia tehnyt ja täytyy kyllä sanoa, että kävipä sormien päälle. Aivan meinasi voimat loppua kesken vääntämisen. Eli huomenna uutta kranssia tekemään, jotta lihakset kasvavat ;)

Tällaiselta näyttää siis meidän sisäänkäynti. Hetken kameran kanssa hypittyäni sain seuraakin...

Tosin minun kaverini olivat sitä mieltä, että me ei haluta tulla kuvatuiksi :D Minä haluaisin vaihtaa tämän penkin tilalle jo jotain muuta, mutta kissat niin rakastavat tätä paikkaa, että menkööt nyt vielä ainakin tämä kesä.

Jouluinen maisema

Nyt alkaa näyttää joululta :) Voi kuinka riemuissani olinkaan keskiviikko aamulla herätessäni, kun maisema oli muuttunut valkoiseksi. Hymy oli herkässä ja tuntui, että olisin voinut vain jäädä pihalle ihastelemaan luonnon moni-ilmeisyyttä.

Tänään lähdimme pikkumiehen kanssa kävelemään isoveljiä vastaan kun heidän koulukyytinsä loppuu kotoa noin puolen kilometrin päähän. Oli aika lailla idylliset maisemat. Harmittelin vain mielessäni sitä, kun ei nuo poikalapset tunnu ollenkaan hurmaantuvan maisemista samalla tavalla kuin minä. Minusta olisi niin tärkeätä opettaa lapsille, kuinka pienistä asioista voi tulla suunnattoman hyvä mieli. Elämässä jaksaa paljon paremmin selvityä vastoinkäymisistä, kun oppii huomaamaan pienetkin ilon pilkahdukset.

Lumi on vain niin ihanaa :) Joulusiivouksien tekeminenkään ei tunnu ollenkaan niin tylsätä kun voi välillä ihailla lumisia maisemia ikkunoista.

Havukranssi

Menimme toissapäivänä mieheni kanssa hakemaan kuusenhavuja kukkapenkin päälle. Noo... Tiedättehän kuinka käy, kun lähtee miehen kanssa omaan metsään. Kuusia kaadetaan tietenkin oikeaoppisesti metsän kasvun kannalta eikä sen kannalta mikä olisi sopiva kukkapenkin havupeitteeksi ;) Eli emme kaataneet yhtä isoa kuusta vaan toistakymmentä pientä. Pienimmät kuuset olivat reippaan metrin mittaisia ja eihän niistä havuista paljon ollut apua kukkapenkkien peittona, mutta onneksi niistä voi tehdä havukransseja :)

Olen yleensä tehnyt isoja kransseja, mutta tällä kertaa pienistä oksista tulikin pikkuisia havukransseja :) Jälleen kerran tunnen onnellisuutta siitä, että on omaa metsää missä kulkea ja mistä ottaa tarvikkeita näihin pikkuisiin väkerryksiini. Tämä on sitä onnea :)

Syystunnelmia

Eilinen päivä vierähti mukavasti nauttien kauniista syyssäästä samalla haravoiden lehtiä, liian pitkästä nurmikosta :D Miten sitä aina minulle käykin niin, että se viimeinen nurmikonleikkauskerta unohtuu...

Onneksi minulla oli innokkaita apureita, niin haravointi sujui varsin lennokkaasti. Ihan pikkuisen saattoivat lehdet kyllä lennellä mihin sattuivat, pikkujuttuja :D

Haravoinnin lennokkuuteen saattoi kyllä vaikuttaa palkkioksi luvattu lämmin palju. Siellähän me sitten poikien kanssa lilluteltiin ihan urakalla. Huomasin, että lapset ovat kasvaneet, he osasivat jo nauttia lämmöstä ilman suurempia riehumiskohtauksia. Syksy on kyllä ihanaa aikaa <3

Syyskukkia olen laittanut oikeastaan vain sisäänkäynnin luokse. Tässä kuvassa tosin huomion varastavat, aivan jotkut muut kuin kanervat :D Saanko siis esitellä meidän reippaan vuoden ikäiset leikatut kollipojat Mirreli ja Juniori.

Tämä blogi on ollut ihan hunningolla johtuen ihan yksinkertaisesti ajanpuutteesta ja vähäsen motivaationpuutteestakin. Asioita olisi vaikka millä mitalla kirjoiteltavaksi, mutta kun ei tahdo löytyä aikaa eikä inspiraatiota, josko se kuitenkin tästä taas lähtisi.

Mielenterveyden hoitoa ;)

Minulla on aina maanantaisin parisen tuntia sellaista aikaa, jolloin kotona ei ole ketään lapsista. Yleensä käytän tämän ajan tekemällä oikeita töitä sellaisia joita lasten kanssa on hankala tehdä. Tänään päätin antaa itselleni vapaatuokion ja lähdin lähimetsään. 

Minä en ole koskaan malttanut ottaa mustikanvarpuja kranssin tekemistä varten. Meillä on kuitenkin tarkoitus rakentaa tuonne metsään konehalli, joten turhaan niitä mustikanvarpuja siellä enää säästän :D 

Minusta mustikanvarpukranssit eivät ole ainoastaan jouluinen juttu. Mikäs sen paremmin kuvaisi kevättä kuin narsissit ja vihreä kranssi :) Tein kaksi kranssia, mutta toisen ajattelin kokeilla maalata valkoiseksi, kunhan se vähäsen kuivahtaa :)

Iloisia aikoja!

Toinenkin kranssi haudalle

 

Samalla kaavalla tehty kranssi kuin aikaisemminkin. Tällä kertaa käytin pohjassa jäkälää ja muotoilin kranssin sydämen muotoon, Varastoistani löytyi hivenen isompisilmäistä kanaverkkoa, joten tässä ei tarvittu ollenkaan rautalankaa lehtikuusen oksien tukemiseen :)

Tällaistä tällä kertaa, seuraavaksi jotain muuta luultavasti :)

Kranssi haudalle

Tälläinen kranssi syntyi haravoinnin lomassa. Perinteisesti olen aina tehnyt haudalle jäkälä- tai mäntykranssin jouluksi. Tänä vuonna joulukuu on töiden puolesta poikkeuksellisen kiireinen, joten ajattelinkin tehdä kranssit haudoille jo lokakuussa :)

Olen lainannut kirjastosta Tiina Rinnen kirjan Risupupu ja sammalsydän. Kirjasta bongasin lehtikuusenoksien käyttömahdollisuuden kransseihin ja pitihän sitä kokeilla. Kranssin pohja on tehty katiskaverkosta ja sammalpalloista ylijääneistä sammalista.

Vielä lähikuvakin, jossa hyvin näkyy että olen lehtikuusen oksien paikalla pysymisen varmistanut ruskealla rautalangalla.

Tätä kranssia tehdessäni minuun iski suunnaton kiitollisuuden tunne siitä, että saan asua keskellä luontoa. Meillä on omaa peltoa, metsää, puita ja pensaita, joista saan ottaa materiaalia. Välillä sitä tulee unohdettua se kuinka hyvin omat asiat ovatkaan. Minulle luonto on ollut aina tärkeässä osassa elämässä. En oikeastaan osaisi kuvitellakaan itseäni asumassa kaupungissa. Vaikka keskellä- ei- mitään- asumisessa onkin omat haasteensa niin kyllä tämä silti on sen arvoista <3