Vielä on kesää jäljellä...

Olen ollut ihan tauolla blogielämästä. Nämäkin kuvat on otettu lähes kuukausi sitten, mutta vasta nyt saan ne siirretyksi blogiin asti.  Tänä kesänä ei ihan hirmuisesti ole terassikelejä ollut, mutta onneksi elokuussa on sää suosinut. Illat ovat kuitenkin jo niin viileitä, että lämmitintä olisi kaivattu

Kuvat on vähän vinksin vonksin, mutta onneksi niistä kuitenkin jonkinlaisen käsityksen saa terassista. Ompelin terassille viirinauhan ja tilkkutyynyn.

Kissoja varten virkkasin matonkin, mutta valitettavasti nämä rontit ovat sitä mieltä, että sohvalla on paljon mukavampi pötköttää...

Ompeluksia

Välillä elämässä tulee eteen aikoja, jolloin on myönnettävä, että aika ei vain riitä muuhun kuin työntekoon ja perhe- elämään. Kuluneet kuukaudet ovat olleet meille sellaisia. Aikaa ei ole jäänyt mihinkään ylimääräiseen.

Ihastuin Pinterestissä näihin ihaniin pussukoihin niin, että pakko oli päästä itsekin kokeilemaan onnistuisinko tekemisessä. Tiedossa oli pieni tauko ja päätin käyttää sen häikäilemättä ompeluun ruohonleikkuun sijasta ;)

Ompeleminen kiehtoo minua jokaisen pienenkin projektin jälkeen enemmän ja enemmän. Kortteilu on jäänyt toistaiseksi ihan kokonaan taka-alalle. En sitä ole lopettelemassa, vaan odotan parempia aikoja ja ennen kaikkea inspiraatiota. 

Koen ompelemisen mielekkäämpänä, koska voin inspiroitua selvästä mallista, valita vain kankaat ja aloittaa ompelun. Ei tarvitse olla mitenkään erityisen luovalla tuulella, että saa tällaisia aikaiseksi :) Aikaa kului yhden tekemiseen noin tunti, juuri sopiva välipala. Luulen, että teen tällaisia jopa joululahjoiksi. Sisälle voi sujauttaa vaikka opiskelijalle tuikitarpeelliset napin ompelutarvikket. Mitäs sinä laittaisit sisälle?

Pienet asiat

Lapset tupsahtivat tiistaina koulusta kotiin kera ruusujen. Heillä oli ollut paikallinen Talent- show ja kaikki esiintyjät olivat saaneet palkkioksi ruusut. Kotona ruusut ojennettiin minulle :) 

Pojanviikarit eivät varmaan ymmärtäneetkään kuinka hyvä mieli minulle tulikaan. Ruusujen saaminen kun on ainakin meikäläiselle todella harvinaista.

Ainoaksi ongelmaksi muodostui maljakoiden puute. Tai tunnustetaan ei ehkä niinkään puute vaan olin laittanut yhden ruusun maljakon erittäin hyvään talteen... Onneksi vastaan tuli vanha pihalta löydetty pullo. Hyvältähän ruusu näyttää aina, oli se sitten maljakossa tai pullossa.

Risukranssi

Meillä keikkuu ovenpielessä yleensä aina kranssi. Minun piti Pääsiäiseksi tehdä pajunkissakranssi, mutta kuinkas ollakaan ajankäytöllisten ongelmien vuoksi kranssi jäi tekemättä... Eilen kävin kaatamassa koivun ja kiikutin oksia kauhallisen kotiin. Ihan kaikkia en kyllä tähän kranssiin käyttänyt, eli muitakin ristutöitä on luvassa.

En ollut koskaan aikaisemmin tällaista risukranssia tehnyt ja täytyy kyllä sanoa, että kävipä sormien päälle. Aivan meinasi voimat loppua kesken vääntämisen. Eli huomenna uutta kranssia tekemään, jotta lihakset kasvavat ;)

Tällaiselta näyttää siis meidän sisäänkäynti. Hetken kameran kanssa hypittyäni sain seuraakin...

Tosin minun kaverini olivat sitä mieltä, että me ei haluta tulla kuvatuiksi :D Minä haluaisin vaihtaa tämän penkin tilalle jo jotain muuta, mutta kissat niin rakastavat tätä paikkaa, että menkööt nyt vielä ainakin tämä kesä.

Taas on maalailtu

Olin jo pitkään etsinyt kunnostettavaksi sopivaa klaffikaappia. Etsintäni tuotti tuloksen ja ostin tämän yksilön vain valokuvien perusteella. Kun sain sen oman auton perästä pois, melkein jo hirvitti...

Yksi jalka oli irti, klaffi repsotti, lipasto oli todella likainen ja pahin kaikesta...

Klaffin sisäpintaa oli käytetty ilmeisesti askarteluun, tässä kuvassa olen isoimmat liimatahrat irroitellut puukolla ja hionut ja hionut... Siltikin kuva kertoo karua kieltään... Pinnassa oli paljon myös tussitahroja, jotka optimistisesti luulin saavani maalilla piiloon. Juu-u ehkä unelmissa ;) Pohjamaalauksen yhteydessä tajusin, että tussilla onkin taipumus tulla maalista läpi, joten ei muuta kuin hiomaan uudestaan... Onneksi minulla on sähkökäyttöinen hiomahiiri, käsipelillä olisin varmaan jo luovuttanut.

Kaappi maksoi itsessään 60 euroa, maksoin lisäksi kuljettamisesta 15 euroa ja nupit maksoivat 12 euroa. Tällä kertaa maali ja sudit löytyivät itseltä, joten ei tästä kovin kallis kaappi tullut :) Aikaa tietenkin paloi tuhottomasti, mutta sitähän ei lasketa.

Mies korjasi klaffinkiinnitykset, joten nyt on kaikki kunnossa. Tällä hetkellä minulla on oma työhuone, mutta tiedän, että tulee sekin aika, kun joudun työhuoneesta luopumaan, joten tämä palvelee sitten siinä vaiheessa työpisteenä.

Vielä lähikuva nupeista, tilasin ne täältä.

Tässä vielä kuva miltä nurkka näytti aikaisemmin, kun siellä oli vielä olkkarin vanhaa kalustoa :) Pakko tunnustaa, että ehdin jo tottumaan tähän ruskeaan palaan vaaleassa olkkarissa. Kun sain uuden kaapin paikalleen, tuli sellainen tunne, että olisiko sittenkin pitänyt maalata ruskeaksi :D

Pääsiäsitunnelmia

Meillä oli varsin vauhdikas Pääsiäinen, joten en ehtinyt päivittelemään tänne Pääsiäiskuvia ennemmin :) 

Otin pitkästä aikaa muutaman Iittalan Kivi- tuikuista esille. Kynttilöitä niissä tosin paloi vasta toisen Pääsiäispäivän iltana. Huono muisti jollakin....

Rairuohoa tai meidän tapauksessa ohraa kasvoi useammassakin kipposessa. Kuvassa oleva kipponen on tehty keramiikkakurssilla, tavoitteena oli saada se näyttämään hivenen rikkoutuneelta strutsinmunalta :D

Eräät vieraat toivat tuliaiseksi tälläisen kanasen. Ehkä ensi vuonna laitankin tänne kasvamaan ohraa. Muratti on ihan minun suosikkikukkani, toivottavasti saan sen menestymään edes hetken aikaa.

Rakastan tätä lyhtyä, enkä millään malta viedä sitä olkkarista pois. Pääsiäisen kunniaksi tein sinne pienen asetelman. Nyt täytyisi taas keksiä jotain uutta, hyviä ideoita otetaan vastaan :)

Tilkkutäkki

Lypsykarjatilalla on aina töitä. Aina löytyisi tuhat ja yksi asiaa, jotka pitäisi hoitaa ennen huvia. Huomaan välillä tulevani kärttyiseksi ilman mitään syytä. Tuntuu, että elämään ei mahdu mitään muuta kuin maatilan töitä, siivousta ja muita tupatöitä, lasten läksyjä jne... Olen viimeksi ollut pois navetalta ennen Joulua, joten onhan sitä aika kohtuullinen työputki takanakin. Mutta mennäänpäs takaisin siihen kärttyisyyteen, olen oppinut jo itsestäni sen verran, että kärttyisyys ilman selkeää syytä tarkoittaa sitä, että on hetkeksi astuttava pois omasta oravanpyörästä ja tehtävä jotain muuta. Navetalta en tietenkään voi olla pois ilman lomittajaa, mutta onneksi voi ottaa paperitöiltä pari päivää vaapaata. Omien ajatusten nollauksen seurauksena syntyi siis tilkkutäkki :)

Laitoin tilkkutäkin sohvan käsinojalle. Jännityksellä odotan, mitäs mies sanoo tästä. Edellinen tilkkutäkki oli kuulemma liian mummolamainen. Käytin tähän paljon selkeitä ruutu- ja raitakuoseja, joten toivottavasti tämä ei muistuta liiaksi mummolaa :D

Nyt jaksan taas ryhytyä uudella innolla tekemään viljelysuunnitelmaa.