Kamerakurssilla

Tein uuden vuoden lupauksen, että tänä vuonna löydän aikaa myös itselleni ja minulle tärkeille asioille. Tästä innostuneena ilmoitin itseni kansalaisopiston viikonlopun mittaiselle kamerakursseille. Olen aina tykännyt ottaa kuvia, mutta valitettavasti kameran säädöt ovat olleet minulle aivan hepreaa. Oli ihana oikeasti oppia edes hivenen ymmärtämään mitä kaikkea tuolla kameralla saisikaan aikaan, jos vain osaisi.

Tässä yksi hauska esimerkki, jota en olisi ikinä uskonut ikuistavani, mutta niin vain onnistui, kun sitkeästi yritti. Minulle syttyi kyllä kipinä ja ehkä vielä joskus löydän aikaa pidemmällekin kurssille. Voisihan asioita opetella myös kirjoista, mutta jotenkin on niin paljon helpompi kun on opettaja jota huutaa apuun ;)

Entinen Mekkari olisi ottanut olkkarin kynttilälyhdyistä ja risti-nolla pelistä tällaisen kuvan. Olisin harmitellut, että kuinka tulee näin harmaita kuvia,kamalasti tuo aurinko tekee värieron taustalle, vähän taisi vinksahtaakin, mutta minkäs voi en osaa parempaa.

Uudistettu Merkkari :D Osasin (ainakin tässä kuvassa) säätää kameran arvoja ihan itse. Ylimmäinen kuva oli siis otettu ihan vain kameran automaattisäädöillä ja aikaa ei otosten välillä ole kulunut kuin minuutti jos sitäkään :D Valotuksessa on huomattava ero ja lisäksi olen oikeasti malttanut etsiä sitä parhainta kuvakulmaa.

Rakastan uusien asioiden oppimista ja kansalaisopisto tarjoaa tällaiseen ihana mahdollisuuden näillä lyhytkursseilla.  Elämä on ihanaa :)

Pientä tuunailua

Meidän talo on rakennettu 50 -luvulla, jonka jälkeen sitä on laajennettu 70 ja 80- luvuilla. Meidän kodista löytyy siis jos jonkinlaista ovea. Vanhimmat ovet ovat kotoisin jo edellisestä tässä paikalla sijaitseesta talosta ja uusimmat olemme laittaneet itse tässä remontin aikana. Olisimme ehkä vaihtaneet kaikki ovet uusiin, ellei jokainen ovi olisi ihan oman kokoinen :D Tästä talosta ei siis löydy kahta samankokoista ovea :D Vessaan menevä ovi on ihan sileä ja tylsä. Vessaa rempatessa eräs idea pälkähti mieleeni ja eilen vihdoin sen toteutin.

Eli leikkasin vessan seinään tulleesta tapeetista askarteluveitsellä kuvion irti ja kiinnitin sen vessan oven sisäpuolelle tapeettiliimalla.  Sangen simppeliä, mutta ainakin minusta piristi oven tylsää yleisilmettä kummasti. Tosin mies ei esimerkiksi eilisen aikana huomannut asiaa ollenkaan. Miehet!

Meidän olkkarissa on jo uusia huonekalujakin. Eli pian saanen laittaa kuvia uudistuneesta olkkarista... Tosin saattaa jokunen päivä kulua ennen kuin saan kaaoksen selätettyä. Remontin ärsyttävin puoli on se, kun kaaos ei pysy yhdessä huoneessa vaan se leviää jokapuolelle...

Iloisia aikoja

25 euron kaappi

Olen jo pidemmän aikaa etsinyt tällaista kulmakaappia. No eräänä päivänä osui silmääni Tori.fissä ilmoitus kuvassa olevasta kaapista. Soittelin heti aamuvarhaisella myyjälle ja tein kaupat. Mieheni ystävällisesti käytti monta tuntia päivästä ja haki kaapin kotiin. Kysyntää kaapilla olisi kuulemma kovasti ollut, joten olin onnekas kun satuin huomaamaan ilmoituksen ennen muita halukkaita :D

Minä tunnetusti inhoan mäntyisiä kalusteita, joten täytyi käydä maaliostoksilla ja lopputulos näyttää hivenen erilaiselta....

Mutta 25 euron kaapista tuli kyllä tosiasiassa yli sadan euron kaappi, koska jouduin ostamaan tartuntamaalin (Otexin akva) ja pintamaalin (Futura 20) lisäksi vielä parit pensselitkin. Eli ei tämä tuunailukaan ihan ilmaista ole ;) Mies sanoikin, että uuden olisit voinut saada halvemmalla :D Nyt olisi maalia vielä hivenen jäljellä, joten täytyisi keksiä joku toinen maalauskohde... 

Meillä on olohuoneen remppa käynnissä, joten oli hirmuisen mukava maalailla lämpöisissä sisätiloissa, kun ei tarvinnut edes suojata lattioita. Olenkin aika paljon heilunut maalipensselin ja telan kanssa, mutta kuvia tulossa siitä sitten joskus...

Perustin aikanaan tämän blogin siksi, kun halusin johonkin tallettaa meillä tapahtuvan remontin edistymisen. Tosin aika huonosti on tullut laitettua niitä ennen kuvia... Ennemmän olen keskittynyt jälkeen kuviin. 

Tykkään seurata muiden ihmisten blogeja, usein ajatuksissani pyörii, että tästä olisikin kiva tehdä postaus omaankin blogiin. Huomaan kuitenkin usein ajattelevani, että en ole riittävän hyvä ja taitava kirjoittaja, että saisin aikaiseksi kiinnosatavan postauksen. Oletkos sinä kuinka kriittinen omien kirjoitustesi suhteen? Annatko vain sormien juosta näppäimistöllä vai käytätkö enemmän back space- nappulaa?

Toinen asia mitä olen huomioinut kierrellessäni blogimaailmassa on ostosten esittely. Huomaan itse suhtautuvani hivenen kriittisesti siihen, jos blogi rakentuu kokonaan kalliiden hankintoiden ympärille. Minusta on paljon kivempi lukea sellaisia blogeja, joissa tavaroita siirrellään huoneesta toiseen ja toisaalta tehdään pieniä löytöjä kirppiksiltä. Itse ostelen aika harvoin omasta mielestäni mitään uutta, mutta tiedän että tämä on jokaisen subjektiivinen kokemus... Lähipiirissäni on niitäkin ihmisiä, jotka kokevat minun olevan hyvinkin tuhlaavainen luonne :D Olenkin nyt oikeasti päättänyt rajoittaa tiettyjen asioiden hankkimista, esim tuikkukipot. Minulla on niitä joka paikassa ja silti aina tekisi mieli ostaa uusia :D Ne vain ovat niin houkuttelevia. Onko sinulle jotain tiettyä esinettä johon sorrut aina uudestaan ja uudestaan?

Poikien työhuone

Minun on jo ajat sitten pitänyt julkaista kuvia toisesta yläkerran huoneesta, joka on jo hetkisen ollut lähes valmiina. Jotain pientä puuttuu, mutta se lienee ihan normaalia. Ovesta tultaessa sisälle on pönttömuuri heti vasemmalla.

Muurin vieressä on minun vanha sänkyni, joka toimittaa tällä hetkellä sohvan virkaa. Pojat nimittäin kokevat turvallisemmaksi nukkua vielä alakerrassa :) Sitten kun haluavat muuttaa vinttiin 'sohvan' paikalle siirtyy heidän oma kerrossänky.

Isomman herran työpiste ja 'ihanat' angry birds -verhot... Juu ei ihan mun makuuni, mutta lapset tahtoivat ja heidänhän tuo huonekin on. Voi kun saisin vielä joskus inspiksen maalata nuo ikkunapokat valkoiseksi. 

Keskimmäisen herran työpiste. Pöytä Jyskistä ja hyllykkö Ikeasta. 

Tässä vielä lähikuva pöydästä, joka oli alunperin sellainen 60- luvun tyypillinen oranssinruskea puuviilukuvioitu pöytä. Hioin pöydän pinnan kevyesti ja maalasin samalla maalilla kuin vanhan mäntyisen sänkynikin. Lopuksi teippasin teipillä tiet pöydän pintaan, jotta autoleikit voivat käynnistyä :)

Otin nämä kuvat joulusiivouksen jälkeen. Nyt poikien huone on jo vähän muuttunut, kun saivat joulupukilta kovasti halutun television. :) Minulla oli kyllä huoneesta ennenkin kuvia, mutta koska tämä remontti kesti sangen kauan ehtivät kuvat kadota bittientaivaaseen edellisen koneeni hajottua..

Tahdon toivottaa sinulle mitä parhainta Uutta Vuotta 2015!

Jouluinen maisema

Nyt alkaa näyttää joululta :) Voi kuinka riemuissani olinkaan keskiviikko aamulla herätessäni, kun maisema oli muuttunut valkoiseksi. Hymy oli herkässä ja tuntui, että olisin voinut vain jäädä pihalle ihastelemaan luonnon moni-ilmeisyyttä.

Tänään lähdimme pikkumiehen kanssa kävelemään isoveljiä vastaan kun heidän koulukyytinsä loppuu kotoa noin puolen kilometrin päähän. Oli aika lailla idylliset maisemat. Harmittelin vain mielessäni sitä, kun ei nuo poikalapset tunnu ollenkaan hurmaantuvan maisemista samalla tavalla kuin minä. Minusta olisi niin tärkeätä opettaa lapsille, kuinka pienistä asioista voi tulla suunnattoman hyvä mieli. Elämässä jaksaa paljon paremmin selvityä vastoinkäymisistä, kun oppii huomaamaan pienetkin ilon pilkahdukset.

Lumi on vain niin ihanaa :) Joulusiivouksien tekeminenkään ei tunnu ollenkaan niin tylsätä kun voi välillä ihailla lumisia maisemia ikkunoista.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Lapset olivat taiteilleet koulussa kivat liput Itsenäisyyspäivän kunniaksi. Meillä ei ole ollutkaan mitään sini-valkoisia koristeita, mutta nyt on. Täytyi ne heti laittaa koristeeksi eteiseen :)

Muutama hämyinen kuva, todistamaan, että joulu alkaa lähestyä...

Tai rehellisyyden nimissä on todettava, että kyllä meillä palaa paljon kynttilöitä muulloinkin kuin vain Joulun lähestyessä :)

Oikein leppoista Itsenäisyyspäivän iltaa ja ihanaa toista Adventtia!

Pöllöilyä

Olen aika arka antamaan mitään itsetekemääni kenellekään lahjaksi. Minä pelkään, että saaja ei arvostakaan tekemääni vaan lahjani joutuu suurinpiirtein suoraan roskikseen. Kesällä kuitenkin innostuin tekemään pöllöpipon vauvalahjaksi. Sain vasta viime viikolla aikaiseksi kiikuttaa lahjan saajalle ja äiti oli ainakin vilpittömän ihastunut lahjaan. 

Ohjeen löysin täältä.