Tälläinen kranssi syntyi haravoinnin lomassa. Perinteisesti olen aina tehnyt haudalle jäkälä- tai mäntykranssin jouluksi. Tänä vuonna joulukuu on töiden puolesta poikkeuksellisen kiireinen, joten ajattelinkin tehdä kranssit haudoille jo lokakuussa :)
Olen lainannut kirjastosta Tiina Rinnen kirjan Risupupu ja sammalsydän. Kirjasta bongasin lehtikuusenoksien käyttömahdollisuuden kransseihin ja pitihän sitä kokeilla. Kranssin pohja on tehty katiskaverkosta ja sammalpalloista ylijääneistä sammalista.
Vielä lähikuvakin, jossa hyvin näkyy että olen lehtikuusen oksien paikalla pysymisen varmistanut ruskealla rautalangalla.
Tätä kranssia tehdessäni minuun iski suunnaton kiitollisuuden tunne siitä, että saan asua keskellä luontoa. Meillä on omaa peltoa, metsää, puita ja pensaita, joista saan ottaa materiaalia. Välillä sitä tulee unohdettua se kuinka hyvin omat asiat ovatkaan. Minulle luonto on ollut aina tärkeässä osassa elämässä. En oikeastaan osaisi kuvitellakaan itseäni asumassa kaupungissa. Vaikka keskellä- ei- mitään- asumisessa onkin omat haasteensa niin kyllä tämä silti on sen arvoista <3
Tätä kranssia tehdessäni minuun iski suunnaton kiitollisuuden tunne siitä, että saan asua keskellä luontoa. Meillä on omaa peltoa, metsää, puita ja pensaita, joista saan ottaa materiaalia. Välillä sitä tulee unohdettua se kuinka hyvin omat asiat ovatkaan. Minulle luonto on ollut aina tärkeässä osassa elämässä. En oikeastaan osaisi kuvitellakaan itseäni asumassa kaupungissa. Vaikka keskellä- ei- mitään- asumisessa onkin omat haasteensa niin kyllä tämä silti on sen arvoista <3
