Onnistumisen iloa

Olin muutama viikko sitten kansalaisopiston keramiikkakurssilla ihanaisen ystäväni kanssa ja olipas meillä kivaa. Tämä kuvassa näkyvä lyhdyn tekeminen vei suurimman osan kurssiajasta, mutta tykkäsin kovasti tekemisestä ja mikä parasta sain vieläpä ehjän lyhdyn kotiin. Minä nimittäin pelkäsin kovasti, että uunista tulee ulos vain sirpaleita. Onneksi näin ei käynyt :) 

Räpsäisin ohimennen keittiöstäkin kuvan. Löysin pitkän etsimisen jälkeen sopivat harmaa valkoiset matot ja pitihän minun sitten ommella uudet verhotkin :) Nämä verhot olivat juuri sopivat minun taidoilleni :D :D :D Lehtilaatikoksi kotiutin Henkka Maukalta ihanan korin.

Ensi viikolla keittiöönkin alkaa ilmestyä jo jouluvaloja :) On tämä joulun suunnitteleminen vain niin kivaa!

Havukranssi

Menimme toissapäivänä mieheni kanssa hakemaan kuusenhavuja kukkapenkin päälle. Noo... Tiedättehän kuinka käy, kun lähtee miehen kanssa omaan metsään. Kuusia kaadetaan tietenkin oikeaoppisesti metsän kasvun kannalta eikä sen kannalta mikä olisi sopiva kukkapenkin havupeitteeksi ;) Eli emme kaataneet yhtä isoa kuusta vaan toistakymmentä pientä. Pienimmät kuuset olivat reippaan metrin mittaisia ja eihän niistä havuista paljon ollut apua kukkapenkkien peittona, mutta onneksi niistä voi tehdä havukransseja :)

Olen yleensä tehnyt isoja kransseja, mutta tällä kertaa pienistä oksista tulikin pikkuisia havukransseja :) Jälleen kerran tunnen onnellisuutta siitä, että on omaa metsää missä kulkea ja mistä ottaa tarvikkeita näihin pikkuisiin väkerryksiini. Tämä on sitä onnea :)

Jouluisia sydämiä

Innostuin jälleen kerran kaivamaan ompelukoneen esille ja tekemään muutamat sydämet Wilhelmiinan kirjan ohjeiden mukaisesti. Omani ripustin jo esille keittiön verhotankooon, mutta muut odottavat Joulua, ajattelin nimittäin antaa näitä lahjaksi.

 Kankaat ovat olleet ostettuna jo hetisen aikaa ennen kuin inspiraatio iski. Kun sain lapset illalla nukkumaan, laitoin tabletille joululaulut soimaan ja sytytin muutaman kynttilän. Ihan tuli jouluinen olo ja nautin kovasti näiden tekemisestä. En ole todellakaan ammattilainen ja sen kyllä jäljestä huomaakin, mutta toisaalta ovatpahan sitten ainakin itsetehdyn näköisiä, ei kukaan erehdy luulemaan ostetuiksi :D

Minulle joulumieli tulee aina itse tekemällä. Poikani juuri tänään kyseli, että äiti etkö sä koskaan kyllästy leipomaan kaikkia jouluherkkuja ja valmistamaan jouluruokia. Vastaus on ihan selkeä, en kyllästy :) Ei minulle tulisi joulumieltä, jos en saisi itse touhuta ja vouhottaa :D Mistäs sinun joulumielesi tulee?

Tulipas tästä kovin joulupainotteinen postaus, vaikka minusta onkin liian aikaista joululle. Kummasti sitä kuitenkin blogeja kierrellessä joulun läheisyyden aistii. Minä ajattelin nyt lähteä metsään hakemaan kuusenhavuja, ehkä samalla mukaan lähtee pikkuruinen kuusikin....

Pienen vessan suuri muutos

Meidän kotimme on rakennettu 50- luvulla, joten kaikki nykyajan mukavuudet ovat käytännössä jälkiasennettuja niin vesi kuin sähkökin. 70- luvulla vanhempani havahtuivat siihen, että sisävessa olisi tosi kiva, joten sellainen tehtiinkin vanhaan vaatekomeroon. Eli vessa ei todellakaan ole suuren suuri. Vessan remontti on ollut to do- listalla jo vuosia, (yli 10 vuotta) mutta mieheni ei ole asialle ollenkaan lämmennyt. Nyt onnellisena sattumana vessan hana meni rikki ja mieheni irrottaessa hanaa lähti pala lavuaariakin mukana, voi miten harmillista :D :D :D Eli oli aika ryhtyä ihan oikeasti toimeen.

Seuraavaksi kuvia valmiista lopputuloksesta:

Hyvin valkoiselta näyttää, jos lattiapinta-alaa on reipas neliö, niin paljon ei muut värit tulleet mieleenkään :D  Peili kuvasta vielä puuttuu ja sen löytymisen myötä tilaamme hanan taakse myös sopivan kokoisen lasin suojaamaan lujalla maalattua lasikuitutapettia.

Yhdelle seinälle tapetoimme äitini kanssa kuviollisen vinyylitapetin. Kukissa on kaunis kiilto, joka lämmittää tälläisen harakan mieltä.

Katossa on kaksi valaisinta. Aamuisin on ihana käyttää vain pieniä ledejä, jotta herääminen aamuun tapahtuisi mahdollisimman lempeästi.

Tällaisen hanan halusin ihan ehdottomasti. Rakastan sitä, vaikka olenkin saanut aiheesta ihmetteleviä kommentteja, muun muassa putkimies oli sitä mieltä, että tämännäköisiä otetaan yleensä irti...

Tämä paperiteline oli väriltään vähän liiankin kerma, mutta josko se nyt tuossa pystyisi paperia pitelemään kuitenkin ;) Ehkä suhutan sen jossain vaiheessa oikeasti valkoiseksi.

Koska lattian pinta-ala on oikeasti aika mitätön, virkkasin itse pienen maton. Näin pientä mattoa ei olisi tainnut kaupasta löytyäkään.

Tällainen koukkuteline löytyi jo varastoista ja vihdoin sille tuli käyttöäkin.

Ai niin halusiko joku nähdä millainen se vessa aikaisemmin oli?!?! Oletko aivan varma? Seuraavat kuvat eivät todellakaan ole kaunista katseltavaa....

Remontti ei huoneen pienestä koosta huolimatta ollut ihan pikkujuttu ja epätoivo meinasi vallata mielen, kun vanha seinillä ollut muovimatto irtosi vain kynnen kokoisina palasina. Puhumattakaan siitä hetkestä kun muovimaton mukana lähti isoja paloja rappausta... Eli epätoivo puristi kyllä jossain vaiheessa rintaani, mutta kaikenkaikkiaan lopputulos oli jokaisen hikipisaran arvoinen :D

Melkoinen muutos, vai mitä :D